Mitä äitiys on mulle opettanut?

Mutta mitä äitiys on mulle opettanut? Mitä ihanat ja joskus niin rasittavat lapset on saanet mut ymmärtämään? Mitä olen oivaltanut tän melki viiden vuoden aikana? Tiedän ainakin sen, että oon aivan täysin eri ihminen kuin ennen lapsia. Tai en nyt voi sanoa, että AIVAN täysin, mutta olen kyllä niin paljon muuttunut, niin monella elämän osa-alueella, että vaikea itseään välillä edes tunnista samaksi ihmiseksi. Välillä sitä pysähtyy miettimään, että kuka tässä kasvattaa ja ketä! 😅

Vuosi ja 7kk mentiin tandemina ❤️

Mitä rakkaus on

Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen, on se joka muuttui heti viimeisen ponnistuksen jälkeen: mitä on pyyteetön ja ehdoton rakkaus. Sitä pientä nyyttiä rakasti siltä istumalta enemmän kuin mitään ikinä tulee rakastamaan, tapahtuispa mitä tahansa. Ennen lapsia rakastin miestä ja koiria yli kaiken, mutta tää rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin next leveliä, ettei sitä voi ymmärtää ennen kun se osuu omalle kohdalle. Äidin rakkaus on ääretöntä.❤️

Kierrätystä

Toinen iso asia mikä tuli mieleen on se, kuinka katson ja ajattelen maailmaa ja maailmantilannetta. Viime vuosina on tapahtunut sellasia asioita, joita kukaan ei olis vielä viisi vuotta sitten voinut kuvitellakkaan. Isoja ja hirveitä, koko maailmaa koskettavia pandemioita ja konflikteja. Tää kaikki on saanut mut ajatteleen sitä, millaisen maailman mä jätän jälkeeni mun lapsille, lapsen lapsille ja lapsenlapsen lapsille?

Tän ajatuksen myötä on herännyt halu kierrättää, vähentää kulutusta, siirtyä ekologisempiin tuotteisiin ja päivittäisiin valintoihin kaupassa. Olin ennen ihminen, joka viis veisasi moisesta "hömpötyksestä", vihasin esim. kirpputoreja yli kaiken, mutta kummasti se ajatusmaailma muuttuu. Haluan myös panostaa siihen, että arki meidän perheessä olisi mahdollisimman vaivatonta ja helppoa. Juurikin tästä ajatuksesta syttyi ajatus tämän vuoden tavaraprojektista: vähemmän tavaraa, vähemmän siivousta, enemmän hyviä juttuja. Näin pääsen viettämään kaiken mahdollisen ajan elämäni rakkaimpien ihmisten kanssa, sen sijaan, että siivoan tai järjestän tavaroita.

Pitempää pinnaa ja kärsivällisyyttä

Olen tunnetusti ihminen, joka on alkujaan varustettu siiman paksuisella pinnalla ja eikä ripauksellakaan kärsivällisyyttä. Ja näitä asioita on toden totta tullut harjoiteltua viimeisen, kohta viiden vuoden aikana jonkin verran! Ja alan huomaamaan selvää parannusta, vaikka matkaa vielä toki onkin, enkä varmasti koskaan tule pääsemään tässä asiassa ihailemani, lupsakan ja rauhallisen Muumimamman tasolle. 🤪

Leikkimään

Miten vaikeeta ja anteeks nyt vaan, tosi tosi rasittavaa leikkiminen alkuun oli! Mulle tuotti tosi paljon tuskaa istua lattialla ja keksiä, että mitähän nää Muumit nyt seuraavaksi keksisi 🤣. Mutta siis siihenkin tottuu ja harjoitus tekee mestarin. Ja onhan mulla kaks maailman parasta opettajaa 😍. Nykyään on jo ihan hauskaa leikkiä lasten kanssa ja yrittää keksiä hauskaa ja kehittävää Ryhmä Hau leikkiä. Ja meillä leikitään nykyään paljon juurikin iltasin, lelujenkeräysrutiinin apuna, tytöt kummasti innostuu keräämään omat lelut paikoilleen, kun Riku antaa pennuille tehtäviä!

Sanomaan rakastan sua

Siis miten vaikeaa sen sanominen voikaan olla! Se oli mulle ennen lasten syntymää todella vaikeaa. Nykyään sanon sen päivittäin, monta kertaa päivässä ja se on ihanaa! Haluan, että mun lapset osaa ja pystyy sen halutessaan sanomaan tulevaisuudessa niille ihmiselle, joille haluaa sen sanoa, koska musta se on tosi tärkeetä ❤. Mikä ois ihanampaa kuin kuulla, että joku sanoo sulle "rakastan sua"? Ja oon todella onnellinen ja ylpee itsestäni ja lapsista, koska he sanovat sen myös päivittäin meille vanhemmille 🥰.

Kuinka nopeasti aika menee

Tähän olen havahtunut viimeisen viiden vuoden aikana niin monesti! Meidän esikoinen täyttää jo kohta viisi vuotta! Ja kuopuskin jo kohta kolme! Uskomattoman nopeasti aika mennyt. Ja kuinka huono muisti ihmisellä onkaan! Voi johtua osin äidin aivosumusta, jossa menty kohta nämä viisi vuotta ja muistettavien asioiden määrästä, mutta valokuvia katsoessa aina oikeen yllättyy, kuinka pieniä ja suloisia nämä ihmeet olivatkaan! Ottakaa ihmiset kuvia ja videoita muistoksi, niitä on ihana katsella ja muistella myöhemmin! ❤️

Tekisin mitä vaan näiden murujen puolesta

No siinä vaiheessa kun oot vessassa, käsi vessanpöntöllä istuvan lapsen pyllyssä ja vedät paljain sormin sitä itseään ulos, kun on niin kovassa ja lapsi huutoitkee kivusta, tiedät, että sä tekisit ihan mitä tahansa tän rakkaan pienen ihmisen puolesta! 😍🤪 Niin ääretöntä on se rakkaus ja halu siihen, että lapsilla on kaikki hyvin. Toisaalta ajatuksissa on myös pelko siitä, että sattuisi jotain pahaa ja osaako siinä tilanteessa sitten toimia oman rakkaansa parhaaksi. Tää pelko on jotain niin suurta ja ahdistavaa, että sen yrittää vaan työntää sivuun ja keskittyä siihen rakkauteen ja kaikkeen ihanaan just tällä hetkellä.

Pääsemään eroon Aamuäreydestä

En oo koskaan ollut mikään varsinainen aamuihminen, enkä mitenkään mukavinta seuraa siinä heti herätyksen jälkeen, mutta pikku vintiöt kun herättää päivittäin 6.00, niin siinä kummasti oppii hillitsemään pahimmat aamu murahdukset ja kiukuttelut 🙈

Vähentämään herkuttelua!

🤣 No meidän herkkuhaukan läsnäollessa on ihan täysin mahdotonta herkutella salaa, mikä on vähentänyt tän äidin herkuttelua merkittävästi, koska en halua lasteni syövän herkkuja yhtä holtittomasti kuin itse söisin.

Lentämään

Kärsin ennen lapsia ihan järkyttävästä lentopelosta, itkin aina hysteerisenä kotona ennen kentälle lähtöä ja panikoin koneessa pienestäkin ilmakuopasta tai oudosta äänestä. Ensimmäisellä lennolla vauvan kanssa koko lentopelko hävisi kuin tuhka tuuleen?! Halusin niin paljon pitää sen pienen ihmisen turvassa ja varmistaa, että kaikki on hyvin, etten kerinnyt keskittyyn omaan pelkoon yhtään 😂. Sen koommin ei ole lentopelkoa näkynyt.

Että moni asia, mitä päätit ennen lasten syntymää ei toteutunut

Tässä muutama asia:

• "Meillä ruutuaika on ihan minimissä." -Niinpä niin 😆 ei nyt ihan minimaaliseksi voi meidän ruudun tuijotusta sanoa 🙈 parannettavaa sillä saralla siis löytyy.
• "Laitan vauvan heti kun mahdollista mummuille hoitoon, että saan omaa aikaa." -Juu eipä mennyt ihan niin 😅 tosi harvassa oli ne kerrat, kun ensimmäisen vuoden aikana oli hoidossa missään.
• "Meille ei katsota videoita ruokapöydässä" 🤣 joskus on ehkä saatettu vilkasta samalla.
• "Ei karkkia, eikä mitään muutakaan sokerillista." -Eei ole aivan pitänyt tämäkään, vaikka yritän kyllä pitää minimissä! Lasten hampaiden huolenpito on mulle tosi tärkee juttu ❤
• "Vauva siirretään mahdollisimman nopeasti omaan huoneeseen nukkumaan." - Taisivat molemmat olla kahden vuoden kieppeillä kun asiaa alettiin edes miettimään.
• "Lähden heti lenkille, kun mahdollista ja pudotan kaikki raskauskilot." - Eipä pitänyt aivan tämäkään, jäljellä olisi vielä se 10kg

Viimeinen asia tähän postaukseen vaikka näitä olis varmasti vaikka kuinka paljon lisää:

Armoa itseä kohtaan

Tätä on tullut vähän väkisin opeteltua. Olen todennut, että vaikka oma peilikuva ei varsinaisesti ole se ihanne kuva itsestä, eikä pölyjä ole pyyhitty viimeisen kuukauden aikana kertaakaan, olen silti hyvä äiti, eikä nämä asiat vaikuta siihen. Haluan keskittyä tähän hetkeen, siihen mikä on just nyt hyvin, tää aika kun lapset on pieniä, menee hujauksessa ohi jo muutenkin ja varsinkin, jos keskityn vain koko ajan olemaan parempi, laihempi ja haluan tavoitella jotain täydellisyyttä. Pitää muistaa pysähtyä, olla itselleen armollinen ja muistaa, että oon just hyvä, just tälläsenä.

Muistakaa kaikki äidit, te ootte mahtavia just sellaisina kuin ootte! Ja kiva jos jaksoit lukea tänne asti!