10x vinkkiä erityisherkän lapsen vanhemmille

1.Yritä ennakoida muutokset

Erityisherkille lapsille rutiinit ovat usein tärkeitä. He haluavat tietää mitä ja koska mitäkin tapahtuu. Näin he pystyvät rauhassa valmistautumaan, eivätkä ärsykkeet tule eteen yllättäen, joka helpottaa niiden käsittelyä. Esimerkiksi aamuisin ilmoitan, että lastenohjelmat menevät kiinni, koska on aika lähteä päiväkotiin 10 minuuttia ennen kuin pitää alkaa pukemaan. Näin en saa vastaani kiukkuspäissään huutavaa ja vastahakoista viisivuotiasta kun on jo valmiiksi hieman kiire.

2. Opettele tunnistamaan ylikuormittuneisuuden merkit

Näitä merkkejä voivat olla mm. itkuisuus, silmien hierominen, ärtyminen, ja kieltäytyminen sen hetkisestä tekemisestä, oli se sitten syöminen tai lautapelin pelaaminen. Ylikuormittuneisuuden hetkellä lapsi saattaa vetäytyä porukasta ja kaivata lepohetkeä. Pyri huomaamaan merkit ja reagoimaan ja ohjaamaan lasta oikealla hetkellä.

Näin pyrin itse väistämään ne kaikista pahimman ylikuormituksen aiheuttamat raivo- ja kiukkukohtaukset. Niiden jälkeen usein lapsikin on väsynyt ja hämmentynyt omasta käytöksestään, ainakin meillä.

3.Tarjoa lapselle lepohetkiä ja syliä

Ylikuormittuneisuuden kynnyksellä on tärkeää antaa lapsen levätä ja hengähtää. Lapselle kannattaa järjestää rauhallinen paikka, jossa levätä ja ladata akkuja. Näin hän myös oppii tunnistamaan ja hyväksymään omaa kuormittuneisuuttaan ja ymmärtää, että on aivan sallittua levätä kun siltä tuntuu. Tämän jälkeen on taas parempi palata touhuun mukaan.

Olen huomannut, että kaverien kanssa leikkiessä meidän erityisherkälle pienikin vastoinkäyminen, jos jokin asia ei esimerkiksi mene leikissä kuten hän haluaisi, aiheuttaa usein turhautumista ja halua vetäytyä hetkeksi sivuun. Olenkin mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt toteuttamaan rauhallisen paikan, jossa on mahdollista olla hetki itsekseen tai äidin kanssa ja kun olo ja mieli on parempi ollaan hetki sylkytelty <3. Sitten taas mukaan touhuun!

Sylittely ja asioiden jälkipuinti on mielestä todella tärkeää myös niinsanottujen raivokohtausten jälkeen. Meillä keskustellaan siitä, mikä tilanteeseen johti ja ettei omia tunteitaan tarvitse pelätä eikä piilottaa ja että rakastan häntä vaikka raivoaisi tai sanoisi mitä. Kerron kuitenkin, että jatkossa voidaan yrittää selvittää asia jo ennen, kuin se pääsee raivokohtaukseen asti.

4. Kuuntele ja usko lapsen tuntemuksia

Jos lapsi esimerkiksi sanoo housujen pienen kokolapun kutittavan liikaa, usko häntä. Älä vähättele lapsen kokemusta ja tunteita asiasta. Näin hän oppii, että hänen tunteillaan ja tarpeillaan on väliä. Vähättely voi pian johtaa lapsen sulkeutumiseen ja omanarvontunnon vähenemiseen. Lapsi harvoin on tahallaan hankala ja yrittäisi vain ärsyttää vanhempiaan turhalla kitinällä tälläisistä asioista.

Ja pakko myöntää, että itse syyllistyin alkuun juurikin tähän: "ei se kulta haittaa jos sukka on millin vinossa tai ei tämä lappu voi kutittaa, tämä on niin pehmoinen ja pieni". Ennen kuin aloin ymmärtämään, että meillä asustaa erityisherkkä tyttö <3 Ja tämä johtui juurikin siitä, että valitus ja kaikesta nuriseminen oli jokapäiväistä ja aloin itse jo väsymään siihen.

Senpä takia mielestäni on aivan sallittua ottaa käyttöön kaikki keinot arjen helpottamiseksi! Jaksava äiti on parasta mitä lapselle voi tarjota.

5. Ilon kautta

Erityisherkän lapsen olisi hyvä saada kasvaa positiivisessa ja lempeässä ohjeuksessa ja ympäristössä. Yhteinen leikki ja hassuttelu rauhoittaa lasta ja vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Näin lapsi kokee, että aikuinen ymmärtää ja kunnioittaa häntä. Itse alan usein kertomaan kuinka olen lapsena ollut hyvin samanlainen ja kiukustunut milloin mistäkin ja että äiti kiukustuu vielä nykyäänkin helposti ja kiukuttelee isille ihan turhista jutuista. Näin saan usein esikoisen paremalle tuulelle ja huomaamaan, että hänen tunteensa ovat aivan normaaleja eikä niitä tarvitse hävetä. Usein naureskellaan tämän jälkeen yhdessä.

Meidän perheessä varsinkin huutaminen tai pienikin äänenkorotus saa aikaan kovan vastareaktion ja vain vaikeuttaa ja hidastaa asioista ylipääsyä. Hellyys ja lempeys on osoittautunut avaimeksi moniin konfliktitilanteisiin.

6. Anna vaihtoehtoja

Jos lapsi saa itse välillä vaikuttaa häntä koskeviin päätöksiin, lisää se hänen omaehtoisuuden tunnettaan ja vahvistaa omanarvontunnetta. Lapsi kokee että pääsee vaikuttamaan asioihin ja että hänen mielipiteillään on väliä. Näin hän oppii arvostamaan itseään ja uskaltaa tuoda omat mielipiteensä rohkeammin esille.

Meillä erityisherkän kanssa harjoitellaan juurikin tätä omien mielipiteiden kertomista kavereille, kotona kyllä kertoo mielipiteensä, mutta esimerkiksä päiväkodissa tädit kannustaa tähän myös kavereiden kanssa leikkiessä. Kotona usein myös kehun, että "olipa hyvä idea" ja "hienosti kerroit oman mielipiteen!"

7. Ymmärrä omia ja lapsen tunteita

On erityisen tärkeää osoittaa erityisherkälle lapselle ymmärtävänsä hänen tunteensa ja kokemuksensa ja sanoitettava ne hänelle. Näin hän oppii ymmärtämään ja nimeämään omia tunteitaan, jolloin niitä on myös helpompi oppia hallitsemaan. Mielestäni on myös tärkeä opettaa, ettei mitään tunteita tarvitse piilottaa, vaan se, miten niitä on hyvä osoittaa toisille on hyvä oppia hallitsemaan. On myös tärkeää, ettei aikuinen lähde mukaan lapsen tunteeseen, meidän on vaikea olla lapsen tukena ja ymmärtää hänen tunteitaan, jos olemme itse tunnekuohun vallassa.

Täytyy myöntää, että tämä on itselleni ollut kaikista vaikein asia! Olen melko äkkipikainen ja helposti tulistuva persoona ja tämän asian kanssa teen töitä edelleen, etten mene mukaan lapsen tunteeseen vaan pysyn rauhallisena. Olen huomannut kantapään kautta kuinka tärkeä neuvo tämä oikeastin onkaan!

8. Älä hoputa

Erityisherkkä lapsi tarvitsee usein paljon aikaa sopeutuakseen uusiin asioihin, koska uudet ärsykkeet vaativat paljon työstämistä. Samoin erityisherkällä lapsella voi vastaaminen kestää hyvinkin kauan, koska hän miettii ja prosessoi asiaa tarkkaan monelta eri kantilta.

9. Pyri ehkäisemään nälkä ja jano

Erityisherkille on ominaista tuntea vahvasti myös tuntemukset nälästä ja janosta. Itse olen monesti tehnyt sen virheen, että reissuun lähdetään ilman vesipulloa ja välipalaa. Ja uskokaa, että pyrin nykyään välttämään tätä virhettä! Todella monesti yhtään pidemmillä automatkalla olen kuunnellut takapenkiltä taukoamatonta itkua ja kitinää janosta ja joutunut pysähtymään ostamaan vettä. Tästä viisastuneena kannankin lasten vesipulloja aina mukanani.

10. Varaudu

Oman kokemukseni pohjalta vanhemapana kannattaa varautua, jos lapsellasi on myös aistiyliherkkyyksiä. Meillä esimerkiksi kirkkaat valot, ihan vaikka kirkas talvipäivä, jopa ilman auringonpaistetta, aiheuttaa vastarintaa, silmät siristää, valuu vettä ja joskus aiheuttaa jopa oikeaa fyysistä kipua. Näinpä meillä kulkee aurinkolasit aina mukana. Tytön päiväkodissa on yhdet, päiväkotirepussa kahdet, autossa, äidin käsilaukussa, eteisessä ja lasten reissurepussa yhdet! Näin lasit on aina saatavilla.

Toinen mihin varaudun on varavaatteet. Pienikin pisara vettä sukassa tai housuilla tuntuu niin sietämättömältä, että vaatteet on pakko saada vaihtaa paikasta riippumatta. Siksi mukana kulkee usein myös vaihtovaatteet.

Päikkypäivän jälkeinen lepohetki

Nämä 10x vinkkiä erityisherkän lapsen vanhemmille pyrin pitämään itse mielessä ja mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. Ja pakko myöntää, että itsellä on vielä paljon kehitettävää niin ihan äitinä kuin erityisherkän lapsen kasvattajanakin.

Tuu myös seuraamaan mua instassa jos haluat nähdä lisää meidän perheen arjesta, jaan siellä asioita meidän normaalista arjesta mutta myös vinkkejä kodin järjestämiseen ja lapsiarkeen! https://www.instagram.com/_kalliohelinaa/

Jos aihe kiinnostaa käy lukemassa myös artikkelini -Mitä tarkoittaa lapsen erityisherkkyys, täältä: